Ennen vanhaan, kun ei ollut vielä puhelimista tietoakaan, kuinka erilaista on ollut olla yhdessä? Ollaan oikeasti keskitytty siihen toiseen ihmiseen - oli se sitten perheenjäsen, ystävä tai rakastettu. Huomio on kohdistunut oikeaan osoitteeseen - siihen elolliseen, ei elottomaan. Huomio on kohdistunut faktaan, ei fiktioon. Ei ole tuijotettu ruutuja, vaan ollaan tuijotettu toista silmiin. Ei olla häiriinnytty television äänestä, vaan kuunneltu toista. Ei olla suunnattu huomiota sinne, mikä saattaa nykyaikana pahimmillaan jopa satuttaa toista ja tätä kautta itseä, perhe-, pari- ja ystävyyssuhteita.
Toivon, että tätä lukiessanne, ette jätä kuuntelematta sitä, mitä toisella on vieressänne sanottavaa. Tätä lukiessanne toivon, että teillä on rauhallinen hetki ehkäpä kahvikupin kanssa tai istutte bussissa kohti määränpäätänne, kohti jotain aitoa. Toivon, että tätä lukiessanne opitte sen, että kun ensi kerralla kohtaatte sen teille tärkeän, muistatte tämän tekstin - ette snäppää lounaastanne, selaa Instagram feediä tai Facebook seinää uppoutuen siihen mikä ei ole todellista, kun ympärillä on jotain niiin paljon tärkeämpää. Toivon, ettette kulje sosiaalisesta tilanteesta toiseen somen vankina ja toivon, että kun jaatte hetkiä lähimmäistenne kanssa opitte sulkemaan epärealistisen maailman ympäriltänne, keksimään muutakin iltapuuhaa kuin uusin Netflix jakso ja oppimaan olemaan oikeasti läsnä. Niinkuin silloin ennen vanhaan.
Elastisen sanojen siivittämänä sosiaalista viikonloppua kaikille! 💛
Elastisen sanojen siivittämänä sosiaalista viikonloppua kaikille! 💛